Mennään katsomaan, missä raja menee

Syyskuun toisella viikolla pelaamme viisi harjoituspeliä Pohjois-Italiassa. Yksikään viidestä vastustajasta ei ole meille tuttu, eikä se ole vahinko. Se on koko idea.

Aiemmin meidän valmistava kausi on ollut sitä, mitä useimpien suomalaisseurojen valmistava kausi on. Pelejä lähimpiä liigajoukkueita vastaa eli peli Kuusamoa vastaan, ehkä reissu Nurmoon.

”Pelaajilla, kuten valmentajilla, pelkkä pyöriminen kotimaassa ei johda kehitykseen, vaan poljetaan jatkuvasti paikallaan. Kun on menty rajojen ulkopuolelle, on huomattu, että kehitystä tapahtuu niin joukkueessa kuin yksilöissä huomattavasti”, seuran hallituksen puheenjohtaja Pasi Rautio sanoo. ”Aiemmin preseason on ollut lähinnä pelailua joko Kuusamon Pölkkyä vastaan tai viime kaudella käytiin ainoastaan pelaamassa Nurmon Jymyä vastaan. Se ei ole oikeastaan koskaan palvellut joukkueen ja yksilöiden valmistautumista sarjakauteen.”

Nyt vastassa on viidessä päivässä kolme Serie A2 -joukkuetta ja kaksi B1-joukkuetta. Italia on lentopallon mekka, ja siellä se taso, jota vastaan Suomessa ei pääse pelaamaan, on ajomatkan päässä toisistaan.

Päävalmentaja Jukka Lehtoselle matkassa on kaksi eri asiaa päällekkäin. Toinen on pelit.

”Ensinnäkin saadaan viisi tosi kovaa, eri tasoista ja erilaista vastusta valmistavalle jaksolle, mihin halutaan paljon pelejä”, Lehtonen sanoo.

Toinen on kaikki se, mikä tapahtuu pelien välissä. ”Ollaan niin sanotusti vierasreissulla koko ajan. Majoittuminen ja pelien ympärillä oleva aika ovat sellaisia, että niihin pystytään paneutumaan ja saadaan joukkueen yksilöt koko ajan lähemmäksi toisiaan myös kentän ulkopuolella. Suurin osa on nähnyt pelkästään Suomen liigan pelejä ja liigan tason. Nyt nähdään, missä yhden maailman kärkiseura maan taso menee, ja siitä saa kiintopisteen siihen, mitä kohti yritetään mennä.”

Pelaajalle kysymys on myös siitä, mitä uralla Arctic Volleyn jälkeen tulee.

”Muiden sarjojen taso on tosi vaikea hahmottaa pelaamatta niillä sarjatasoilla. Nyt tietää vähän, missä ne omat rajat menee”, Iida Mikkonen sanoo. ”Jos vaikka tavoittelee Italiaan lähtöä, niin tietää mikä taso siellä on Suomen tasoon verrattuna.”

Mikkonen nostaa esiin myös sen, mikä hyödyttää heti tätä kautta. ”Päästään pelaamaan joukkueita vastaan, joista ei tiedetä välttämättä yhtään mitään, niin saadaan keskittyä oman pelisysteemin rakentamiseen.” Ja sen, mikä hyödyttää loppukautta: ”Matkustaminen on oleellinen osa meidän arkea. Kun siihen totutaan yhdessä jo heti alkukaudesta, se helpottaa pitkien pelireissujen tekemistä.”

Tarkoitus on, että tästä tulee vuosittainen. Ensimmäisenä vuonna mukana on yksi kumppani, Santasport, jonka toimitusjohtaja Ella Salmela ja myynti- ja markkinointipäällikkö Matti Takkinen lähtevät joukkueen mukana. Pelaajapolku ei ole vain pelaajien polku, vaan sen tarkoitus on rakentaa koko yhteisöä.

 

Ohjelma: ti 8.9. Volley Torbole Casaglia, ke 9.9. Dragons Offanengo, to 10.9. Itas Trentino, la 12.9. VBC Cremonese, su 13.9. Volano Volley.

Emme tiedä, mitä siellä on vastassa. Juuri siksi sinne mennään.

Lisää kirjoituksia